ULVON ONNESTA

san. Neiti Ö 170317

katselen sinua 

ennätän ennen aurinkoa

suuntavaisto tallella 

ulvon onnesta 

niskavilloja 

rakkauden painaumia 

ulvon onnesta

ilmansuuntia 

yö rantakalliolla 

joutsen lentää suden taivaalla 

ulvon onnesta 

ulvon onnesta

aurinkoa, kuuta ja sinua 

ulvon onnesta 

ulvon onnesta 

merta, metsää ja kalliota 

vetelen viivoja

painelen jälkiä valppaana

suuntavaisto tallella 

ulvon onnesta 

saniaisia 

rakkauden painaumia 

ulvon onnesta 

suolaa huulilla 

yö rantakalliolla 

joutsen lentää suden taivaalla 

CH 

ulvon onnesta 

ulvon onnesta

aurinkoa, kuuta ja sinua 

ulvon onnesta 

ulvon onnesta 

merta, metsää ja kalliota

Neiti Ö on palannut

Sanojen synnystä. Tää on mun tunne.

Oon paljon ulkona. Mahdollisimman paljon Laulusaaressa.

Meren rannalla. Enemmän ulkona kuin sisällä.

Teen sitä, mistä tulen onnelliseksi.

Oon sellaisissa paikoissa, joissa on parasta. Valitsen paikkani kuin koira. Parhaimman.

Väkevän kauniin maiseman ja suolan tuntua. Puhtautta.

Meillä täällä Suomessa on Euroopan puhtain ilma. Nautin sitä.

Oon sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä, joiden luo on ystävyyssilta ja joiden kanssa virtaa. Ystävyys on rakkautta. Siis rakastan heitä.

Teen töitä ulkona, luonnossa.

Järjestin asiat niin.

Tarkemmin. Luonto järjesti (* ja minä suostuin siihen. Iloon.

Ei voi muuta. Ulvon onnesta.

* kerron myöhemmin mitä tapahtui