Laulusaaren Joulukalenterin 1. luukku:

AIKAIKKUNA

säv. Jarmo Salonen

san. Neiti Ö

A

oletko sä siinä nyt?

näinkö tää on tarkoitettu?

ei meitä yhteen ennustettu

mut nythän kävi näin

ei mua oo ennen liikutettu

oikeasti kosketettu

syvään olla uskallettu

mut sä viet eteenpäin

B

jos itse uskaltaa

sukeltaa vaik pelottaa

merenpohjaa katsomaan

silloin pelko katoaa

löydät aarteet uudestaan

aika turvaa selustaa

CH

mun aikaikkunaa

sul on tahtoo raottaa

ja mua muistuttaa

tää on yksi elämä

ja mitä siit on jäljellä

on meidän käsissä

A2

huomataanko merkitys

mitä jäisi sanomatta?

veneretki kokematta?

jäisin laituriin

tuulella vain puhallettu

kesällä niin kaunistettu

auringossa kuumotettu

mut silti yksin niin

B

jos itse uskaltaa

sukeltaa vaik pelottaa

merenpohjaa katsomaan

silloin pelko katoaa

löydät aarteet uudestaan

aika turvaa selustaa

CH

mun aikaikkunaa

sul on tahtoo raottaa

ja mua muistuttaa

tää on yksi elämä

ja mitä siit on jäljellä

on meidän käsissä

kuva: Neiti Ö 2017

AIKAIKKUNA – biisin synty 

Jarmo lähetti loisto demon, jossa oli sävel ilman sanoja. Koskettava sävel. Sävel riipaisi ja jäi ensikuulemalta mieleen. Itkin suorin jaloin. Tämä Jarmon sävel on yksi niistä sävelistä, jotka vaan aiheuttaa tämänmoista. Sanoin tahdon. Laskin tavut, kuuntelin säveltä jonkun aikaa. Kävelin merenrantaan. Hain kertosäkeen sieltä. Hoksasin rantareissulla, että aikaikkuna-sana kuuluu tähän biisin. Aikaikkuna oli tarttunut heinäkuussa verkkokavooni erään elämäntaito-koutsin suusta. Loput kirjoitin kotona keittiönpöydän ääressä.

Kiitos soikoon Jarmo.